sinisorsa racing team esittelee

Renault 8 Gordini R1135 vm.70 NPY-38

Esittelyssä Tapio Piittarin monessa mukana ollut 8 Gordini, joka on edelleen todella aktiivisessa käytössä. Auto on museokatsastettu ja FIA-passitettu.

Auton ensimmäinen kilpi oli GUS-21 ja omistajana Urho Suhonen. Hän ajoi autolla yhden jääradan 1971. Häneltä auto siirtyi Markku Vekaralle ja rekisterikilveksi muuttui TZ-980. Vekara ajoi autolla ahkerasti useissa kisoissa 71-72. Kesällä -73 autolla ajoi Keimolassa Armas Huhtasalo. Hän myi auton Martti Kankaalle, joka tietojen mukaan ei kilpaillut autolla. Kilpailuhistoriassa on usean vuoden tyhjä jakso. Auton osti Raimo ja Birgit Lampela ja auto sai rekisterinumeron VNA-315. Birgit ajoi autolla vuodet 79-85 osallistuen mm. Pohjanmaa ralliin vuosina 83-84. Lampelan ajama viimeinen ralli oli 6.10.1985 Laihian maastoajo.

Lampela ajoi kotikulmillaan olevassa viimeisessä rallissa siirtymätaipaleella harhaan ja heidät diskattiin kilpailusta. Auton mekaanikkona toimi Birgitin aviomies Raimo Lampela. Diskauksesta avioparille tuli niin iso riita, että rallin jälkeen auto työnnettiin ulkorakennuksen taakse orapihlaja-aitaa vasten ja siihen ei sitten enää koskettu. EI KUKAAN!

Auto vietti hiljaiseloa aivan Vähänkyrön keskustassa ja tieltä oli näköyhteys autoon. Samalla takapihalla lojui myös muita autoja, volvoja ja mm Dauphine-Gordini ilman tekniikkaa.

8 Gordinia oli vuosien saatossa useat henkilöt käyneet kysymässä ostaa, mutta vakiovastaus oli aina, että siihen EI KOSKETA!. Sitä ei saanut mennä edes katsomaan. Minä omistin siihen aikaan museokatsastetun Renault Dauphine-Gordinin ja niinpä minäkin eräänä päivänä kesällä 1990 menin Lampelan ovikelloa soittamaan. Kysyin voisinko ostaa D-G:n ja Raimo sanoi, että mennään katsomaan! Siinä sitten renkaita potkittiin ja Raimo kysyi, että et sattuisi olemaan kiinnostunut tuosta 8 Gordinista! Minä en aidosti ollut siitä tuolloin kiinnostunut, vaikka kasi olikin aina ollut yksi lempi autoistani. Raimo kuitenkin jatkoi myyntipuheitaan ja niinpä sitten mentiin katsomaan lohduttoman näköistä 8 Gordinia. Auto todella oli koskematta riidan jälkeen, siitä todisteena oli Raimon huudahdus, että täälläkö se uusi akku on. Etupellin avatessani akku oli paikoillaan ja navat kiinni, päävirtakatkaisija tosin oli auki. Siinä sitten hintaa väännettiin ja päädyttiin siihen, että ostin molemmat; 8 Gordinin ja D-G:n.

Kyllä minulta kaupan julkitulon jälkeen moni kyseli, että miten sinä sait sen 8 Gordinin ostettua. Olen tullut siihen tulokseen, että menin ostamaan toista autoa, enkä osoittanut kiinnostusta 8 Gordiniaa kohtaan. Varmaan aikakin sattui olemaan suotuisa.

Siitä akusta on pakko mainita, että kun toin auton kotiin, niin laitoin akun lataukseen, koska se oli päällisin puolin ehjä. Akku ei antanut mitään merkkejä, laturi ei surissut. Unohdin sitten laturin päälle ja parin päivän päästä autoa purkaessani, yhtäkkiä kuulin, että akkulaturi alkoi surista. Akku otti virtaa täyden latauksen ja ajoin sillä akulla tipparellulla monta vuotta kesät talvet. Se ilmeisesti oli stabilisoitunut? ja riittävän pitkä lataus sai sen palautumaan.

Vein auton sukutilalle talveksi ja kesällä 1991 vein auton sellaisenaan ensimmäiseen Club Renault de Finlanden tapahtumaan Ilmajoelle. Auto keräsi huomattavan paljon huomiota. Seuraavana talvena rakensin auton omassa tallissa valmiiksi ja sitten sillä jo ajettiin seuraavan vuoden kerhotapaamiseen 1992 Asikkalaan. Auto voitti kesän kauneimman Renaultin palkinnon.

Samalla se oli alkusysäys sille, että näitä hienoja tehtaan kilpa-autoja alettiin etsimään ja entistämään. Tänä päivänä harrastajilla on noin 20 hienosti ennallistettua/entisöityä yksilöä.

Omistusaikanani auto ei todellakaan ole kärsinyt ajamattomuudesta. Sillä on ajettu alusta alkaen kesäisin asfalttiradoilla ympäri Suomea,; Ahvenisto, Kemora, Jurva, Lapua, Pesämäki, Alahärmä, Alastaro jne. Mutta kyllä tuo 8 Gordini on minun mielestäni parhaimmillaan jääradoilla. Auto soveltuu erittäin hyvin nopeaan etenemiseen jäisillä pinnoilla. Talvisin autolla on ajettu myöskin ympäri Suomea; Parainen, Alahärmä, Laihia, Ranua jne.

Yhtenä mahtavana merkkipaaluna oli ajaa autolla vuonna 2014 NesteOil Rallissa. Harjun erikoiskoe kaupungin keskustassa oli vuosien jälkeen saatu takaisin erikoiskokeeksi ja järjestäjä halusi juhlistaa tätä ajattamalla kymmenen historic-auton näytösajon tuntia ennen varsinaisten kilpailijoiden ajamista. Ohje oli, että ajo pitää olla näyttävää, mutta hölmöillä ei saa. Kartturina toimi Markku Kivijärvi ja näytösajossa oli mukana kuuluisuuksia, kuten Lasse Lampi ja Simo Lampinen. VIP-tilaisuudessa juttelimme smaltalkia itsensä Michelle Moutonin kanssa, keskusteluaiheena tietenkin hänen ajaminen Renaultilla.

Tekniikkaa

Moottori R8 Gordini 1389.89cc R12 77-iskuinen kampiakseli ja kiertokanget
Männät Gordini korkein harjapää
Nokka-akseli Albert 294/294 nosto 7,15
Kansi isoilla venttiileillä (kiitos Heimo ja Toni Herrala)
Öljypohja alumiinia "Pierre Ferry"
Vaihteisto 5-v Gordini 9*34 ”MonteCarlo” välityksin, kitkalukko (kiitos Markku Kivijärvi)

Täydennystä auton kilpailuhistoriaan

Kyllä autoista esittelyjuttujen tekeminen kannattaa. Tekemäni jutun perusteella pitkäaikainen Renault 8 Gordini-harrastaja Jarmo Äimänen raotti jo pikkupoikana aloittamaansa Gordini-kansion tietoja:

Kansiosta selvisi, että tällä Gordinilla on voitettu mm SM jäärata CUP vuosina 1971 ja -72 sekä SM-asfaltti CUP 1972. Auton omisti tuolloin Markku Vekara, joka käytti ajaessaan nimeä Markku Wekara. Auto on ollut myynnissä 10/72.

Kiitos Jarmo Äimänen.

Teksti: Tapio Piittari

Kuvat: Tapio Piittari, Eero Auvinen ja Jarmo Äimänen