Laihia jääratapäivä 12.2.2022


Taas on se aika, vuodesta kun jääratakausi 2022 on avattu oikein ”Virallisesti”. Sinisorsa Racing Team aloitti kauden Laihialta, Pensaan Juhan tekemällä jääradalla, jonka pituus oli n. 3,6 km. Rata oli varsin vaativa, ehkä liiankin (eräille Sinisorsa Racing Teamin kuljettajille, itse mukaan luettuna). 

Aloitetaan kuitenkin aivan alusta eli, Perjantai 11.2. 2022. Päivä oli aivan upea, aurinko helli meitä, pitkämatkalaisia (Jarmo Kankare, Jorma Laakso, Heimo Herrala sekä Pentti Nieminen ystävineen) olihan meillä ajettavana n. 250–380 km matka, ilman lämpötilakin oli lievästi pakkasen puolella, mitä mainioin ajokeli. Saavuimme kukin oman aikataulun mukaan, Juha Pensaan kotitilalle, jolle olimme saaneet hyvät ajo-ohjeet Ahon Eerolta. Radan vieressä oli hyvä varikkoalue, jonne voimme jättää Traileri yhdistelmämme, hyvään huoltoparkkiin. Olimme kaikki varanneet huoneet Vaasan, Greenstar hotellista. (Kiitos Tapio, kun annoit hyvän vihjeen, majoitukseen). Hyvä hotelli, jos pienen mainostuksen saa laittaa, isot kiitoksen hotellin henkilökunnalle, meidän kestitsemisestämme. Illalla, Tapio näytti/kierrätti koko Vaasan, meitä kävellen ”armeijan tahtiin” mistä löytäisimme ruokaravintolan, johonka tämän kokoinen sakki (8 henk.) mahtuisi syömään, samaan pöytään. No Amarillosta löytyi sopiva pöytä, seurueelle. Kyllä siinä naapuripöydässä ilmeet vaihtuivat moneen kertaan, kun puhuttiin milloin ”mutterin pyörityksestä, peltien naputtelusta ym.” mutta tätähän tämä harrastus on jutustelua, hyvää ruokaa ja juomaa sekä tietenkin hyvää samankaltaista seuraa. Kun saimme vatsamme täyteen, oli ravintolassa jo ns. valomerkin aika (rajoitetut aukiolot) ja hotelliin oli hyvä lähteä, punomaan juonia, miten radalla huomenna ajetaan, onko meininki ”Minä Voitan Kaikki, Kaasu pohjassa!”  

Lauantai 12.2.2022, Aamulla sää oli mitä parhain, jäärata ajoihin. Aurinko pilkahteli pilvien välistä, pakkasta muutama aste, ei lumisadetta. Varikkoalueelle päästyämme, meillä oli ajoaikaa 10.00–14.00 eli aika ruhtinaallisesti, kyllä siinä ajassa jo jotain pääsi käymään eli sattuisi ja tapahtuisi. (siitä myöhemmin) 

Rata oli tosi hyvin jäädytetty, aurattu riittävän leveäksi. Rata oli myös ns. haastava/tekninen mutta ajettava, sekä liukas. Tulee mieleen Eeron kommentti, kuten kutsussa ilmoitettiin ”kaikkia viilaamaan piikkipyörät” sille lauseelle tuli oikein olan takaa katetta. Jonkin aikaa ajettuamme Jarmon autoon tuli, ensimmäisenä autona vaihde-/tasauspyörästö vika, ja hänen ajamisensa loppui siihen, Jarmo ”voitti” kuitenkin upean palkinnon, joka oli ollut Heimolla jo monta vuotta, akselivikojen vuoksi. (Tätä palkintoa kukaan ei varmaan haluaisi, mutta kuuluu tähän lajin. Sen avulla Sinisorsa Racing Teamin muut jäsenet, ilmaisevat myötätuntonsa, rikkoutuneeseen osaan/autoon). 

Nyt osioon, siitä myöhemmin. Kuten jo sanottiin aiemmin ”Sattuisi ja Tapahtuisi” niin nyt sitten tapahtui se mitä ei kukaan halua, Tapio ja Heimo lähti sitten kilpasille. Tästä vaikka laulun sanoin: 

********************************************************** 

Tapio ja Heimo lähti sitten kilpasille, kilpasille 

Tuliko siitä sitten kaatokin, kaatokin 

Tulkaa tänne katsomaan kuka täällä kaadon saa, kaadon saa 

Tuliko sitä kaahailtua, kaahailtua 

Kunhan ei nyt sattuisi, sattuisi 

Vaan täällä nyt tapahtuisi, tapahtuisi 

Rehdissä reilussa kilvanajossa 

********************************************************** 

Ja kuinkas sitten kävikään, eli vauhdikkaan ajon aikana suoran puolivälissä eturengas ns. haukkaisi penkan puolelta vähän liian syvään, jolloin kaato tapahtui, kaksi kertaa katonkautta ympäri, katolleen. Onneksi Heimo ajoi Tapion takana riittävän kaukana ja näki, mitä tapahtui ja oli heti valmis auttamaan, eli saada Tapio autosta ulos, ehjänä. Itse ajoin heti varikolle ja hain Matin kyytiin ja ajoimme kaatopaikan luokse, josko siellä tarvittaisiin apua. Eero ja hänen veljensä jo olikin ko. paikalla. No mitäs siinä, ei muuta, kun Tapion auto käännettiin porukalla pyörilleen ja kyseltiin Tapiolta et ”montako sormea näet” vastaus tomerasti ”MONTA” eli auto varikolle ja riippuvat pellit pois sekä ylimääräiset lumet pois hytistä ja takaisin radalle.... On se kuski! (saikohan Tapion pää pahankin tällin, kun vauhti ei hidastunut yhtään). 

Myöhemmin kun Sinisorsa Racing Teamin ajoaika alkoi, loppui ko. radalla. Laihian lähiseudun autourheilijat kokoontuivat varikkoalueelle n.20 autoa, epäviralliseen jäärata kilpailuun, jonka Juha Pensas oli järjestänyt radalleen. Niin siinä sitten kävi, että nämä meidän ”kilpaveljet” Heimo ja Tapio myös osallistuivat, kilpailuun ja ilmoittivat itsensä kisaan mukaan viimeisenä kilpailijana. Tapio sillä ”riisutulla” autolla ja Heimo omallansa. Iltapäivän aikana katselimme muiden kilpailijoiden suorituksia, kovia aikoja ajoivat. Kilparata oli sama mitä olimme jo ajaneet, sillä erotuksella, että ajomatka olikin melkein kaksi kierrosta ja siihen kuului ensin yksi kierros harjoitusta ja sen jälkeen varsinainen kilpakierros. Ilta oli jo hämärä, kun meidän ”Sorsakuskit” tuli vuoroon. Kummatkin kuskit ajoivat harjoituskierrokset hyvin, mutta kun tuli kilpakierroksen vuoro, niin ensin Tapio ei muistanut ajaa sitä toista kierroksen puolikasta maaliin saakka vaan tuli liian aikaisin varikolle. Ja sitten Heimo ”innostui” ajamaan suoran päin penkalle, se on kyllä sanottava, että ilta alkoi olla jo varsin pimeä ja ratakin oli tosi liukas. 

On se kyllä sanottava, että hauskaa oli vaikka sitä, mutterin pyöritystä ja peltipalojen naputtelua tuli, jos jollekin, kuuluu tähän lajin tai ainakin niin on joku sanonut, tiedä sitten, olisi tuo saanut jäädä ainakin omalta osaltani pois. Hauska ja mukava viikonloppu oli tuo Vaasan/Laihian reissu.  

Kiitos kuuluu tietenkin kaikille henkilöille, jotka mahdollistivat, Laihia jäärata päivät 2022, 

Erityisesti Suuret Kiitokset Juha Pensas, Eero Aho, Tapio Piittari sekä kaikille mukana oleville henkilöille. 

Näin on vuosi 2022 Sinisorsa Racing Teamin osalta avattu! 


Alla olevassa galleriassa tapahtuman kuvasatoa Timo Tuovisen tuottamana. Pikkukuvaa klikkaamalla saat kuvan isommaksi.



Teksti: Pentti Nieminen

Kuvat: Timo Tuovinen