Euroopan Road Trip to Ranskan Riviera

Pääosissa Renault 8 Gordini ja Renault 8 S ja muutama muukin henkilö

Elettiin rauhaisaa aikaa ennen koronaa noin neljä vuotta sitten. Nämä tapahtumat perustuvat muistikuviin ja ehkä hieman väritettyyn todellisuuteen tai sitten ihan tosi elämään, silloin.

Piittarin Tapio oli lukenut artikkelin Automobiili-lehdestä neljästä kaverista, jotka matkustivat vuonna 1958 autolla Ranskan Pariisiin. Tuolloin auto, jolla nuoret miehet matkustivat oli vuoden 1930 A-Ford (”kantti x kantti”), mutta asiaan.

Tapio oli tietenkin innoissaan tuosta matkakertomuksesta ja kertoi Kätevän Jukalle, että samankaltainen matka pitäisi tehdä uudestaan 8-Relluilla ja päätavoitteena olisi Ranskan Riviera.

Kun miehet saapuivat tuolloin tammikuisena kylmänä päivänä Ranuan jääratapäiville, niin matkasta Rivieralle ei meinannut tulla loppua tai siis sen suunnittelusta. Niinhän siinä sitten kävi, että tuolla Ilveslinnan baaritiskillä se sitten päätettiin.

Se meni kutakuinkin näin. Keskusteltiin kuka tai ketkä tuohon matkaan osallistuisi. Herralan Heimo sanoi ”Minä lähden ja Pentti lähtee myös mukaan!”, johon Jukka kommentoi heti perään ”Me, Tapio ja minä, lähdetään Vaasasta ja te lähdette Kuivannolta tai Lahdesta”. Mitäpä tuohon enää sanoa. Kun kerran on ns. leikkiin ryhtynyt, huutoon on siis vastattava. Tuolloin alkoi koko tämän matkan suunnittelu. Kukin tahollaan mietti, tuleeko tästä matkasta mitään. Mitä tai miten asiat ja mukaan otettavat tavarat tulisi järjestää. Sitten tuli se karmea pommi. Korona alkoi jyllätä koko maailmassa ja maat alkoi asettaa rajoituksia. Rajat meni kiinni, se myös vaikeutti esim. tapaamisia ja liikkumista Suomessakin. Onneksi siitä selvittiin jollain lailla ja matkan suunnittelu voi jatkua.

Tässä vaiheessa pitänee kertoa, että suunnitelmiin tuli monta muuttujaa. Kätevän Jukka ei voinut lähteä ko. matkalle (erittäin tärkeän estymisen vuoksi). Matka meinasi taas peruuntua. Lauttaliputkin oli jo maksettu tässä vaiheessa. Tulisiko joku muu Jukan tilalle vai pitääkö taas perua lähtö?! Meidän muiden onneksi löytyi henkilö, jolla oli aikaa ja mahdollisuus lähteä ko. matkalle, todella nopealla aikataululla. Kaikki varmaan ymmärtää, että tällaiselle matkalle ei ihan heti lähdetä. Pitää olla aikaa, passi ja vähä valuuttaakin sekä olla sopeutuvainen tällaiseen ”jengiin”.

Matkaseurue koostui seuraavanlaiseksi:

Autokunta 1 Renault 8 Gordini vm -68 ZUN-80, Heimo Herrala ja Pentti Nieminen.

Autokunta 2 Renault 8 S vm -70 NLX-75, Tapio Piittari ja Kimmo Penttilä.

Matkan motto oli selvä: MOOTTORITIE ON KUUMA!

4.-5.6.2022

Sitten itse matkaan. Matkapäivä Helsinkiin oli sateinen, lämpötila hieman alle 20 astetta. Tapio oli tullut jo edellisenä päivänä Vaasasta Helsinkiin. Hän pelkäsi, että tulomatkalla sattuisi jotakin, onneksi ei sattunut. Laiva ei olisi odottanut. Ryhmämme saapui terminaalin lähtöselvitykseen hyvissä ajoin ja kaikilla matkalaisilla oli todella iloinen mieli, vaikka hiukan sateli vettä. Etukäteen varattiin hotellit vain kahteen kaupunkiin, Lybeck ja Berliini. Siitä eteenpäin mentäisiin fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Lähdettiin siis laivalla Helsingistä Travemündeen. Laivalla oli todella hyvät ruokatarjoilut ja nesteytyksestä huolehdittiin. Aamupala oli myös runsas nälkäisille matkalaisille ja onneksi löytyi riittävä määrä sitä kaivattua pekonia, hyvin kypsennettynä.

Laivalla hauskoja hetkiä oli tietenkin paljon, kuten Tapion ”puukenkä tanssi” täyden tarjottimen kanssa, yksikään lasi ei tippunut. Seurueemme hilpeys miellytti kanssamatkustajia ja siitä syystä totesimme yhteen ääneen ”laiva on meidän”. Seuraavana aamuna laivalla oli pieniä lapsia leikkimässä sekä kuuntelemassa trubaduuria, jolloin totesimme: nyt laiva on heidän.

Laiva saapui Travemündeen 5.6.2022 noin klo 22:00.

Matkaseurueemme purkaantui laivasta ja jo matkan alkuvaiheessa seurueemme eksyi toisistaan. Tuli pieni paniikki mihin mennään, olihan pimeää ja valoja ei ollut juuri nimeksikään. Löysimme kuitenkin toisemme huoltamon pihasta ja matka Lybeckin hotellille voi jatkua. Hotellilla saimme automme hotellin autotalliin yöksi. Nyt alkoi jo väsyttää ja unta ”kaaliin” piti saada, huomenna on uusi päivä.

6.6.2022

Seuraava aamu oli sumuinen, pientä sateenpoikasta ilmassa, mutta meitä se ei haitannut, vaan Rellut kohti Berliiniä, matkaa n.300 km. Tarkoitus oli viettää kaksi yötä Berliinissä, mutta suunnitelmahan muuttui hetkessä, kun huomasimme, että matkaa pitää vielä ajaa monta tuhatta kilometriä ja on järkevää edetä etupainotteisesti. Paluupäivä oli lyöty lukkoon jo lähtiessä tälle Road Tripille. Berliinissä oli tarkoitus tutustua erilaisiin museoihin, mutta tämä jääköön toiseen kertaan. Matkalla Berliiniin ilma alkoi olla kohdallaan, aurinkokin alkoi paistaa ja lämpötila oli noin 22 - 24 astetta plussan puolella. Autoissa tuo lämpötila ei tuntunut liian kuumalta, kun Renault 8 on suunniteltu niin hyvin, että tuuletus toimii todella hyvin, raitista ilmaa sisään ja poistoilma pois, takaikkunoiden takaosista. (Kyllä on ollut viisas suunnittelu ennen vanhaan).

7.6.2022

Aamulla kaikki heräsi virkeinä ja hyvin nukkuneena päivän haasteisiin. Hyvän aamupalan jälkeen noin klo 9:20 taas jatkettiin matkaa kohti seuraavaa kaupunkia, Nürnberg oli meillä ns. tähtäimessä. Siirtymä noin 500 km, se ajettiin saman päivän aikana. Näillä siirtymillä ajoimme myös pikkuteillä, jotka olivat hyvässä kunnossa ja maisemat olivat myös todella kauniita ja ainutlaatuisia (totesimme myös: Älä luota navigaattoriin liikaa, se ei aina pidä paikkaansa). Matkalla Nürnbergiin meille tuli pikkunälän tarvetta. Niinpä huomasimme pienen makkarakojun, jonka myyjinä toimi yrittäjäpariskunta, he pitivät pientä kioskin tyyppistä ”makkarakojua” omalla pihamaallaan. Pariskunta kertoi heidän pitävän kioskia vain kesäisin, jolla tienataan hieman lisäansiota omiin tarpeisiin. Aikamme siinä jutellessa rouva oli varsin kiinnostunut meidän kulkuneuvoista ja mihin olemme menossa sekä mistä maasta tulemme. Totta kai suomalainen mies on ”herrasmies” ja kertoo auliisti mistä tulemme, mihin olemme menossa jne. Isäntäkin alkoi jo lämmetä meidän jutuille ja sanoi ”Odottakaa toki” hän näyttää meille hänen harrastusautonsa. Pienen hetken jälkeen Isäntä palasi ja näin avautui autotallin ovet. Mitähän sieltä löytyy? No, Wartburg vuosimallia 1965, tietenkin. Olimmehan vanhan Itäsaksan puolella. Hienosti entisöitynä auton kaikki osat olivat tallella. Vanhojen autojen entisöintiä on myös Saksan puolella, todistimme sen. Aivan ihastuttava pariskunta ja he olivat aidosti kiinnostuneita meidän matkasta Rivieralle ja toivottivat onnea matkalle.

Ajoimme myös Tsekkien puolelle, jossa osattiin arvostaa Relluja todella paljon. Peukutuksia tulvi joka kadun kulmassa sekä iloisia ilmeitä oli kaikkialla missä liikuimme. Pitää huomioida maailman tilanne ko. reissun aikana, ihmiset olivat todella huolissaan ko. tilanteesta. Toivottavasti veimme myös hieman iloa, muuta ajateltavaa ja nähtävää heille. Kävimme myös iltapäivällä Troquen kylässä, juomassa makoisat kahvit ja leivokset. Kävimme myös jaloittelemassa, ettei jäsenet ihan tukkoon / lukkoon menisi.

Saavuimme vihdoin illansuussa Nürnbergin kaupunkiin ja majoituimme hotelliin, eli kamat huoneisiin ja ”kylälle” etsimään ruokapaikkaa. Kaikilla oli tässä vaiheessa jo aikamoinen nälkä. Pienen etsimisen jälkeen löysimmekin paikallisen ravitsemusliikkeen. Nyt ei muuta, kuin pöytään istumaan. Tarjoilija tuli ja kysyi mitä haluamme. No ”pitkää-lihaa” pöytään ja olutta myös. ”Härmän pojat” valitsi tietenkin 250 g pihvin lisukkeineen. Tapio kyseli voiko saada pihvin ”well done” jolloin tarjoilija sanoi: (vapaasti suomennettuna) ”Paista itse oma pihvisi”. Oli meillä siinä ihmettelemistä! ! !

Pihvit saapuivat, ne oli esikypsennetty ja aseteltu jokaiselle oman kuuman kivilevyn päälle. Saimme paistaa pihvit juuri sellaiseksi kuin itse halusimme. Se oli todella kulinaristinen kokemus meille ”Härmän pojille”. Kohti hotellia pienille yömyssyille, sen jälkeen pää kohti tyynyä ja seikkailu jatkukoon huomenna.

8.6.2022

Lähtö Nürnbergistä aamulla noin klo 9:00. Aurinkoisin mielin jatkoimme matkaa, kohti Sveitsiä ja Zürich oli tavoite. Vaihdettiin vähän ajojärjestystä ja apukuskeja autoissa. Heimo ja Kimmo ajoi nyt ensimmäisenä autokuntana. Tapio ja minä tulimme perässä. Sovittiin matkanopeudeksi noin 90 - 95 km/h, ajettaisiin hiljaa, ei meillä kiire ole. Ja p. . .t, juu ei ole kiire. Näytti vaan olevan, kun ”vanhat herrat” pääsivät johtoauton asemaan. Matka-nopeus olikin 116 - 120 km/h. Toisin sanoen, todettiin Tapion kanssa, että ”herroilla on lappu lattiassa” ja meno näytti maistuvan: Moottoritie on kuuma….

Ilma oli puolipilvinen, lämmin kesäinen päivä, ei liian kuuma eikä tuulinenkaan, oli sopiva keli ajopäivään. Ajoimme Itävallan kautta Sveitsiin, maisemat olivat todella kauniit ja meno maistui meille kaikille, ”Rellutkin” kulki mukavasti, erittäin tasaisesti ja pienellä kulutuksella polttoainetta säästäen. Kun matkan aikana pysähdyttiin kahvitauolle, niin Tapio huomioi autonsa käyttäytymisessä jotakin outoa. Niinhän siinä Tapion autossa olikin, oikean takapyörän heiluriakseli oli poikki. Me kaikki huolestuimme todella paljon, mitä, missä ja miten korjaamme tuon vian. Matkaa oli vielä noin 40 km Zürichiin. Hetken tuumasimme mitä tehdään, niin kiitos Kimmon, hän löysi netistä pienen kylän. Kylä navigaattoriin ja muutaman kilometrin ajettuamme kylä löytyi. Onkohan siellä korjaamo vielä auki ja löydämmekö apua Tapion autoon.

Pienen etsinnän jälkeen löytyi korjaamo ja todellinen ammattilainen, pieni autopeltikorjaamo ja omistaja tuumasi, että tänne vaan, kyllä auto kuntoon saadaan. Korjaamolta ei kuitenkaan löytynyt sopivaa metalliputken pätkää. Mutta onneksi Tapiolla oli putkimallinen vanha paksusta teräksestä tehty tulpanavain, siitä sitten leikattiin ”kulmahiomakoneella” päät pois ja se sopi katkenneen tukivarren sisään täydellisesti. Reilun puolen tunnin kuluttua auto oli jo kunnossa korjaushitsaus tehtynä. Kaveri ei meinannut ottaa maksua tehdystä korjauksesta, sanoi vain, että tämä on lahja Sveitsiläisiltä. Maksoimme kuitenkin kohtuullisesti ja kiitimme häntä tehdystä korjaustyöstä, oikein jokaisen suulla. Taisi ”Sveitsin-poika” olla ihmeissään millä kalustolla ”Suomi-poika” ajelee ja vielä kun on menossa Rivieralle. Pudisti vain päätään ja ihmetteli, että olette te rohkeita, toivotti meille oikein paljon onnea. Todella ystävällistä porukkaa nuo sveitsiläiset tai ainakin tämä peltikorjaamon kaveri. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa Zürichiin ja majoittauduimme pienen harkinnan jälkeen Meininger -nimiseen hotelliin.

Kamat huoneisiin, syömään ja tietysti piti ottaa muutama olut korjauksen kunniaksi, että hengissä selvittiin. Tässä vaiheessa todettiin, että jos auton piti hajota niin tämä oli hyvä kohta, koska huomenna ylitettäisiin Alpit.

9.6.2022

Lähtö Zürichistä aamulla noin klo 9:00 jälkeen, matka kohti Alppeja alkoi ”kipuamalla” mutkaista vuoristotietä ylös, pilvien luokse. Hieno ilma, aurinko paistoi ja matka taittui mukavasti. Hienot on maisemat, valokuva ei tee oikeutta näille maisemille, ne on nähtävä itse ja livenä kuten sanotaan. Pysähdyimme Alppikahvilaan jaloittelemaan ja syömään kahvit hodarilla. Samalla ihailimme maisemia ja katsoimme alas vuorenrinnettä, että tuonne sitä kohta laskeudutaan. Jos on liikkeellä tuolla päin, kannattaa kokea ja pysähtyä. Autojen nokat kohti alamäkeä ja matka jatkui huikeiden maisemien viedessä meitä kohti Italiaa. Milano ja sen jälkeen Genova. Ajoimme vielä jonkin matkaa kohti Monacoa. Pysähdyimme Italian Rivieran rantakadun PuntaBella -hotelliin ja yövyimme siinä. Eli tässä kävi, kuten osasimme odottaa, OLUTLASIT JOKAISEN UKON ETEEN! Totesimme siinä olutta maistellessa ”hei matkan ensimmäinen tavoite on nyt saavutettu, olemme Italian Rivieralla”. Kokemuksesta voin sanoa, että ollaan me kovia poikia, ei sitä nyt jokainen ole ajamalla ajanut yli 50 vuotiailla autoilla tänne Suomesta asti, vai onko? Matka tietenkin jatkuu tästä eteenpäin ja seuraava tavoite on Monaco. Aamulla jatkamme matkaa, saas nähdä kuka huomenna ajaa ja miten pitkään. Onkohan juhliminen käynyt jollekin voimille?

10.6.2022

Aamu, PuntaBella? Kaikki kunnossa, luulitte varmaan, että pojat olisivat ”hunningolla” Ehei Ei. Kaikki neljä ”ukkoa” oli hyvässä kunnossa, tarmoa puhkuen aamupalalla. Autot tarkastettiin ja pakattiin, nyt lähtö oli hieman myöhässä noin klo 9:15. Kiitimme hotellin henkilökuntaa hyvästä ruuasta ja ylöspidosta. Tapiokin oli maistanut medium+ lihaa ja pitänyt siitä oikein paljon. Suuntasimme auton nokkamme rantakadulle, kohti Monacoa. Aurinko paistoi nyt melkein pilvettömältä taivaalta ja lämpötilakin oli kohonnut jo heti aamulla noin 24 asteeseen. Keli oli silti siedettävä ajella tosi mutkaista ja mäkistä rantatietä kohti Monacoa. Suoraan sanottuna tiet olivat kuin tehty 8 Renaulteille, kuskimme pitivät näemmä tosi paljon tämän tyyppisistä teistä. Tämän ”etapin” aikana pysähdyimme pienelle välipalalle merenranta ravintolaan, joka tuntui olevan ns. hienostoravintola, hyvä ruoka ja pullovesi linja jatkui, ei siis viiniä kuten tarjoilijamme asian ilmaisi. Tämä ruokailu tässä ravintolassa osoittautui hyväksi ratkaisuksi, ajatellen mitä sattui myöhemmin iltapäivällä.

Saavuttuamme iltapäivällä Monacoon, alkoi melkoinen ongelma Tapion autossa kytkimen ja kaasuttimen kanssa. Autossa on sintterikytkin, ilman lämpötila yli 30 astetta, GP-radan purkutyöt olivat käynnissä, liikennettä paljon, vihreää aaltoa ei ollut ja lisänä vielä kaupungin mäkisyys. Autosta puuttuu pakosarjan ja imusarjan välinen lämpöeriste. Tämä aiheutti sen, että polttoaine höyrystyi ja auto sammui aina risteyksen kohdalla. Moottorilämmöt pysyivät normaaleina. Ei liene ensimmäinen, eikä viimeinen Monacossa ajettu auto, jonka kytkinlevy sai kuumuudessa ja rasituksessa siipeensä.

Monacohan on ”tunnettu” vähäisestä liikennemääristä, että tilaa on, juu ei pidä paikkaansa. Mutta kun näin pitkän matkan pojat tänne tuli, niin pitihän sitä päästä ajamaan F1 rataa. Näin myös tehtiin, siinä ei mitkään kytkimet ja kaasuttimet voineet vaikuttaa. Nyt kyllä ajettaisiin sitä viimeistä päivää. Jos hajoaa, niin korjataan jollakin tavalla. Näin Tapio ajatteli, tai ainakin luulen, kun siinä vieressä istuin ja seurasin tilannetta. Auto ei kuitenkaan hajonnut, mutta näytti olevan vaikea ajaa tuon sammumisen ja kytkimen kuumenemisen vuoksi. Kaikille F1 radan osille emme valitettavasti päässeet, koska niitä purettiin Formula kisan jäljiltä. Työmiehille radan purku oli tilan vuoksi järjestetty turvalliset olosuhteet ja näin ollen katuja oli laitettu esteillä poikki. Vaikka Tapion auto oli haasteellinen ajaa, niin hän sanoi, että ”kyllä oli mukava päästellä Formula radalla”. Sen kyllä näki Tapion naamasta. On ne kuskeja, Heimo ja Tapio, kovien ”rautojen” kanssa ja ehkä myös koko seurue on oikeita ”jannujen jannuja”. Monacon rantakadulta löytyi hieman parkkitilaa ja sitten aloimme etsiä vapaana olevaa hotellia, no sitähän ei sitten oikein meinannut löytyä, tai siis meidän kukkarolle sopivaa. Niinpä päätimme jatkaa matkaa kohti Nizzaa, tietenkin pysähdyimme matkamme pääkohteeseen: Ranskan Rivieralle. Kävelimme ja kuvasimme tuota kuuluisaa rantaa.

11.- 12.6.2022

Nizza aamulla noin klo 8:30 ja pikapalaverin paikka, totesimme päätavoitteemme saavutetun ja suuntaamme kulkumme kohti pohjoista. Otimme suunnaksi Lyon -nimisen kaupungin ja todellakin, kotiinpäin tässä nyt sitten oltiin menossa. Ajoreittimme hieman muuttui, mutta näin on hyvä jatkaa matkaa, sillä ajokilometrejä on vielä todella paljon edessä. Saavuimme illan suussa hienoon kaupunkiin ”viherkattokatujen” alle.

Pienen kiertelyn ja kaartelujen jälkeen löytyi hotelli hyvällä sijainnilla, autot saimme parkkitaloon suojaan. Tuttu kaava toistui, eli kamat huoneisiin ja ruokaravintolaa etsimään. Samalla päätimme, että vietämme viikonlopun täällä yöpymällä toisenkin yön Lyonissa, pidämme pienen tauon ajohommista, tutustutaan kaupungin tarjontaan, ravintolat, nähtävyydet ym. Nautittuamme runsaan illallisen päätimme etsiä joen, joka halkoo tätä kaupunkia. Sunnuntaina varmistimme matkamme jatkumisen säätämällä Tapion auton kytkintä. Ihmiset katseli ihmeissään, kun suomalainen mies kömpii auton alle säätämään kytkinvaijeria. Tapion autossa on etumoottorisen Renault 5 Alpine turbon 5v vaihdelaatikko. Kun se asennetaan takamoottoriseen 8:iin, ja siis eripäin, niin pakostakin vaihteensiirtovivusto vaatii luovaa suunnittelua toimiakseen. Vivustossa tuntui liikkeet suurentuneen ja Tapio huomasi auton alla ollessaan, että vivustosta puuttui kaksi pulttia, jotka tukivat vivuston liikettä. Tarvittiin kuitenkin Heimon asiantuntemusta, että vivuston erittäin hankalassa paikassa olevat pultit saatiin paikoilleen. Pultit etsittiin mukana olleesta ”miljoonapakista”.

Täytyy sanoa, oli muuten melkoinen kokemus olla mukana, kun huolletaan autoa ranskalaisessa parkkihallissa. Kyllä meni sunnuntai päivä rattoisasti. Nyt syömään ja ”pari jekkua” pöytään, niin taas jaksaa matkaa jatkaa. Huomisen päivän päiväohjelma oli seuraavanlainen: Aamulla ylös ja aamupalalle, sitten parkkihalliin ja matkanteko voi jatkua kohti Luxemburgia.

13.6.2022

Nopeasti vaihtuvien maisemien saattelemana saavuimme Saksan kaupunkiin nimeltään TRIER. Kaupunki on tunnettu myös saksan MM-Rallin keskuspaikkana, hienot on maisemat korkeuseroineen. Ajettuamme noin 560 km tänne Trierin kaupunkiin, etsimme hotellin nimeltään Ante Porta Hotel. Kello oli jo pitkällä iltapäivässä noin 17:30. ”Kylmät” oluet (ne taskulämpimät) nautittiin Tapion ja Kimmon huoneessa. Samalla tehtiin toiminta-suunnitelma, ensin ukot suihkuun pesemään matkan hiet ja pölyt pois. Siistit vaatteet ylle ja ruokaravintolan etsintä voi alkaa. Tähän saimme ystävälliseltä hotellin henkilökunnalta hyvät ohjeet mennä syömään SIM nimiseen ravintolaan. Niinpä neljä nälkäistä matkalaista saapui SIM -ravintolaan ja tilattiin kunnon pippuripihvit lisukkeineen, kyllä kannatti. Heimo sanoi, ettei ollut koskaan syönyt näin hyvää pippuripihviä. Tiedä häntä, olisikohan vain kova nälkä, vaikka kyllä se oli hyvää. Iltaa oli vielä hyvin jäljellä, joten lähdimme katsastamaan kaupunkia mitä se tarjoaa matkalaisille. Upeita vanhoja rakennuksia sekä vanha linnoitus tai osa sitä, en tiedä mutta illan pimeydessä kaikki tuo oli todella hienosti valaistu, ehkä meidänkin olisi hyvä ottaa oppia tuosta valaisutekniikasta. Kävelyretken jälkeen taisi neljä matkalaista olla jo valmiita nukkumaan, itse olin ainakin väsynyt vaikka hieno oli päivä ollut kaikkine tapahtumineen. Päätimme jo illalla, että aamulla herätään aikaisemmin ja lähdetään ”kukonlaulun” aikaan jatkamaan matkaa.

14.6.2022

Herätys klo 7:00 ”korjaan” klo 6:00 ja aamupalalle klo 7:00 ja lähtö klo 8:00 tai siis hieman aikaisemmin. Autot kohti Hampuria (Sumuun, Kolibriin kuten laulussa sanotaan) ei vaiskaan. Ajomatka taisi olla jotakuinkin 660 km mutta ei se meitä haitannut, ilma oli sopiva tällaiseen matkantekoon. Pienen etsinnän jälkeen löysimme ”Aasialaisen helmen”. Hotelli oli tietenkin askeettinen, vähän tai siis todella paljon ”kulunut”. Kaikesta tästä huolimatta saatiin yösija kumminkin. Hotelli oli Road Tripin ainut sellainen, jossa ei ollut aamupalaa. Onneksi älysimme jo illalla ostaa pizzan, mikä toimi jollakin lailla aamupalan korvikkeena, vaikka olikin kylmä ja kovettunut.

Niin siitä ”pääsystä” hotelliin pieni muistutus kaikille, miten me selviydyimme kirjautumaan ko. hotelliin. Hotellin respa oli auki vain klo 15:00 asti, nyt kello oli jo 17:30, että mitäs nyt tehdään. Hotelli siis tilattiin netistä ja tilauksen jälkeen tuli sähköpostiin koodi, jolla piti saada ulko-oven ja kirjelaatikon auki, josta saisimme yhden avaimen huoneeseen. Ulko-oven koodi oli kaikille sama, näin siis ohjeissa sanottiin tai ainakin me ymmärsimme niin. Seisoimme siis hotellin ulko-ovella ja näpyttelimme jos jotakin tuohon näppäimistöön, mutta ovi pysyi kuitenkin kiinni ja tukevasti pysyikin.

Onneksi tuohon hotelliin tuli eräs ulkomaalainen nuori mies, joka avusti meitä miten pitää toimia. Kiitos hänelle. Pääsimme siis vihdoinkin huoneeseen ja saatoimme hieman levätä. Tässä vaiheessa sänkyjen jako, vaatteiden vaihto/lisäys. Ulkolämpötila oli pudonnut tosi reippaasti päivälämpötilasta. Ruokapaikan etsintä, olimmehan ollut aamusta asti vain aamupalan turvin liikkeellä, päivällä olimme nauttineet pienet Hotdogit ja limut. Onneksi olimme saaneet autot parkkitalon suojaan. Kyllä, kävimme Reeperbahnilla, mutta vain syömässä, olihan se nähtävä kun näinkin lähelle tultiin.

15.6.2022

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme (”Elben kaupunki” nyt taakse saa jäädä). Näin siis matka jatkukoon, jääköön Hampuri taaksemme. Tarkoitus oli ajaa Tanskaan, Kööpenhaminaan ja majoittautua johonkin hotelliin, mutta se ei nyt onnistunutkaan. Tanskassa oli meneillään monta erilaista tapahtumaa ja hotellit olivat kaikki varattuja tai täynnä, joten matkaa piti jatkaa Ruotsin puolelle Malmön kaupunkiin. Kerrankin olimme hotellilla hyvissä ajoissa. Kun Heimo ja Tapio saivat autot autotalliin suojaan, niin nautimme rauhassa pienet oluet keskustellen päivän ohjelmasta ja majoittauduimme huoneisiimme. Päätimme lähteä katsomaan, minkälainen kaupunki Malmö on. Jokin keskusaukio tai olisiko jokin tori, jonka ympärillä oli paljon erilaisia terasseja sekä paljon ihmisiä nauttimassa kesäisestä illasta. Hei mitä täällä tapahtuu? Onko tämä meille? Illan aikana ”meille” järjestettiin oikein ilotulitus, tai sitten se kuului kaupungin muuhun imagoon.

Katsellessamme tätä kaikkea, näitä iloisia ihmisiä, mieleemme tuli ajatus, kohta tämä reissu on tehty. Niin paljon olisi kerrottavaa, niin paljon on nähty ja niin paljon on koettu miten sen kaiken saisi kerrottua tai miten nuo valokuvat sen voisi näyttää, sillä kuvat ei todellakaan kerro koko totuutta. Tämä matka oli KOKEMUS, joka oli ainutkertainen. Eiköhän pojat oteta muutama ”jekku” ja sitten nukkumaan, kotiin on vielä pitkä matka, vaikka lähellä jo ollaan.

Matkan tässä vaiheessa, jokainen meistä matkalaisista tuumasi, että onhan sitä tehty todella hieno matka, ainutkertainen, hyvällä ystävä porukalla, hienojen autojen, hienojen maiden ja teiden sekä tietenkin hienojen tapaamiemme ihmisten kanssa. Tämä ”meidän porukka” toimi todella hienosti, yhteen puhaltaen ja joka käyttäytyi todella mallikelpoisesti maailmalla. Kiitos kun sain osallistua tähän ”projektiin”.

16.6.2022

Aamulla heräsimme virkeinä ja lähdimme suunnilleen samoihin aikoihin kuin muinakin aamuina ajelemaan kohti Norrköpingiä, noin 370 km. Muutaman pysähdyksen matkan aikana teimme, kiirettä meillä ei ollut. Kiitos Kimmon, hän tarjosi seurueelle kaikkien kaipaamat jäätelöt, niitä nautiskellen. Ihmiset ympärillä halusivat tutustua meidän autoihin, auliistihan me tietenkin niitä esittelimme. Kyselivät mistä olemme tulossa ja mihin olemme menossa, ihmetys vain lisääntyi, kun kerroimme matkastamme. Saavuimme siis iltapäivällä Norrköpingin kaupunkiin, hotellin valitsimme sillä perusteella, että hotellissa on sauna! Suomalaisen ”raavaan” miehen pitää päästä aina silloin tällöin saunaan tai olisiko se niin, että saunaan pitää päästä melkein joka päivä. Hotelli oli siis varattu, nyt autot vain parkkitaloon. Kävellessämme parkkitalosta kohti hotellia huomasimme ”Irlantilaisen” ravitsemusliikkeen. Tässä vaiheessa Tapio tokaisi ”eiköhän poiketa” niin sitä taas mentiin yhdet ”jekut” ja kas, huomasimme että täältä saa myös ruokaa. Saman tien pojat tilasi pippuripihvit ja ne maistui oikein hyviltä, jopa Tapio oli oppinut syömään medium+ pihvin ja kehui, että todella hyvää on. Tapiosta taitaakin tulla semmoinen medium++ mies. Hyvän päivällisen jälkeen sekä muutaman juoman juotuamme marssimme katuja pitkin kohti hotellia. Ja sitten saunaan, kuten eräässä elokuvassa sanotaan. Hyvillä mielillä keskustelimme matkastamme ja erityisesti siitä, että tämä porukka toimi todella hyvin yhteen, auttaen toinen toistaan, voiko olla parempaa ryhmähenkeä? Kiitos siis kuuluu meille kaikille, tämä matka oli todellakin hyvin onnistunut. Ennen kaikkea tämä ryhmähenki oli ja on jotakin ainutlaatuista sekä tietenkin se HUUMORI, jolla pärjää aina. Kiitos, kaverit!

Tämä on viimeinen hotelliyöpyminen! Jos laivamatkaa koti Suomeen ei oteta huomioon. Kunhan vain muistaisin kaiken sen, mitä matkan aikana tapahtui, ehkä osa siitä unohtuu aikanaan, sillä tämä ”Road Trip” oli ainutkertainen, ainutkertaisella porukalla. Toista samanlaista matkaa tuskin tulee enää koskaan! Aika kultaa muistot, niin sanotaan, mutta tämä reissu on totta, se tehtiin vai kerran! Ja mikä parasta me olemme edelleen hyviä ystäviä keskenämme! Nukkumisesta vielä vähän, vaikka sovelluksen kautta tilasimme kaksi huonetta kahdella eri vuoteella, niin parissakin hotellista oli yksi parivuode per huone, mutta yhdessä hotellissa oli parivuode yhdellä peitolla! Niin pojat nukkui saman peiton alla, siitäkin selvittiin sovussa erinomaisesti, ei tullut riitaa edes peitosta.

17.6.2022

Laivan saapuessa Turkuun, oli ilma sateinen kuten lähtiessä. Tyypillinen suomalainen ilma. Mutta mitä ihmettä? Meitähän on täällä tuttuja kasvoja vastassa. Jarmo ja Matti oli vastassa sekä Renault-kerhon banderolli, olipa iloinen yllätys meille matkalaisille, kiitos kaverit huomiosta.

Päämäärä:

Päämäärämme me saavutimme, kun ajoimme kaksi yli 50-vuotiasta Renault -merkkistä autoa Italian / Ranskan Rivieralle ja takaisin. Eli autot kävivät takaisin kotimaassaan, halki Euroopan ja mikä on mahtavinta, autot toimivat yllättävän hyvin, toisessa autossa ei ollut mitään vikaa. Toisessa autossa oli pientä haastetta, mutta olihan autot yli 50-vuotiaita.

Kaikesta kuitenkin selvittiin. Oltiin kyllä osattu varautua, että jotakin sattuisi. Heimo opetti toistakin autokuntaa puhumaan ja silittelemään autoa. Puhui siis autolle ”käyttäydy nyt nätisti, kun tullaan sun kotimaahan, huollan sitten sinua hyvin”. Hyvin Tyttö ja Poika käyttäytyi.

Pieni vihje: Jos haluatte matkustaa Euroopan halki, hommatkaa 50-vuotta vanhat Renault -merkkiset autot, sillä ne on tottuneet matkustamaan ja kulkemaan Euroopan mutkaisilla teillä ja varsinkin Moottoriteillä! Moottoritie on kuuma…

Ihmiset:

Koko matkan aikana saimme ”peukutuksia, vilkutuksia ja hymyileviä katseita” Rekkamiehet tööttäsivät torviaan ja meillähän oli siskossa ja veljessä myös alppitorvet, joilla vastasimme isompien tervehdykseen. Ohiajavista autoista meitä myös kuvattiin todella paljon. Kukaan ei näyttänyt meille nyrpeää naamaa. Jo matkan alussa Mäntsälässä tuli mies katsomaan Heimoa ja minua sekä tietenkin Renault R8 Gordinia. Mies kertoi, että olimme pelastanut hänen päiväänsä, kun hän sai nähdä ko. auton. Kertoi, että hänen isällään oli ollut kyseinen automerkki allaan, eli Gordini. Sanoi, että tuli mukavat muistot mieleen isästään.

Että näin! Matkan teko alkoi heti ”pelastustehtävällä”

Kävimme kymmenessä maassa: Saksa, Tsekki, Itävalta, Sveitsi, Italia, Ranska, Monaco, Luxemburg, Tanska ja Ruotsi. Ajoimme reilut 5000 km ja tasasimme kaikki kustannukset neljään osaan, vähän yli 2000e/ henkilö.

Teksti: Pentti Nieminen

Kuvat: Jutussa mainittu reissuseurue