ranua icetrack days 1/2017 raportti

Jälleen kerran Kivijärven Markku oli kutsunut Renukansaa Ranualle ja 2017 tapahtumaa odotettiinkin innolla, olihan paikalle tulossa liki ennätysmäärä porukkaa, uutta ja vanhaa sekä ihan Englannistakin saakka. Perinteisesti sääherra yritti tehdä tepposia ja ratojen tekijät olivat olleetkin kovilla. Parhaiten jäi mieleen Markun kuvailema radan linkousyritys tapahtumaa edeltävänä keskiviikkona. Lumimyrsky oli kuulemma sitä luokkaa, että traktorin kabiinista taakse katsoessa ei nähnyt enää lingottua uraa, kun se oli peittynyt jo uuteen lumeen. Onneksi meillä on kaksi ammattimiestä, jotka vastaavat radoista niin homma hoituu hienosti huolimatta sääherran "kieroutuneesta mielestä" ja siten tänäkin vuonna oli kaksi huippurataa käytössä. Täytyy sanoa, että kyllä oli mukava nähdä leveä hymy Markun kasvoilla viikonlopun aikana, kun homma onnistui hienosti.

Tänä vuonna uusia kasvoja edusti ARP-Motorsportin tiimi, jolla on nykyään kaksi ennen Alahärmässä majaillutta kilpa-Gordinia tallissa. Tiimin ensimmäiseen Ranuan tapahtumaan pääsi mukaan Turbo-Kasi, jossa on voimaa kuin pienessä kylässä. Tiimin poppoo Hannu, Ville, Katja ja Sami oli huippujengiä ja heti torstai-illasta lähtien sulautuivat joukkoon kuin olisivat aina siinä olleet. Ja jos oikein käsitin tiimin fiiliksistä, niin jatkoa on luvassa.  Moottoriurheilua seuraavat tietävät, että Ville Mikkola tiiminsä kanssa ei ole vain uusi Relluharrastaja vaan paremmin tunnettu pitkän linjan rallicross-kuljettajana. Äärimmäisen hienoa huomata, että toimintamme herättää kiinnostusta myös ihan oikeiden motorsport-tiimienkin keskuudessa. Tervetuloa mukaan ARP-Motorsport!

ARPpilaiset eivät olleet kuitenkaan ainoa mukanamme ollut moottoriurheilupoppoo, olihan meillä Kalliokoski Motorsport, Roni Kalliokoski RX sekä Kalliokosken Vesa poikineen testaamassa kisakalustoaan. Toisin sanoen Ranualla olivat testaamassa myös kaksi rallicrossin hallitsevaa Suomenmestaria, Jere ja Roni. Jere siis hallitseva Super Carien ja Roni Crosskarttien mestari. Jeren ykköstykki, Skoda oli kotona, mutta mukana oli valoakin nopeampi Evo 4, kun Roni kurvaili autokrossiluokan MR2:lla, Niko V1600:n Lupolla ja poppoon nuorin vetomies Elias,  kunniakkaasti 8 Gordinilla.

Tapahtuma alkoi torstai-illan tallisessiolla Markun luona. Markun tallilla onkin aina paljon ihmeteltävää. Tällä kertaa pääpuheenaiheina taisivat olla sylinterikannet ja Gordineihin parhaiten soveltuvat venttiilit. Toki myös Markun uusi Gordinin kone tuotti jutun aiheita ja taisivat jotkut ihmetellä Markun hienoa A-ryhmän Galanttiakin. Myöskään juuri maalattu 16v avo-Megane ei jäänyt huomiotta.  Perinteisesti torstai-ilta jatkui melko myöhälle hotelli-Ilveslinnassa, olihan siitä jo taas aikaa, kun tämä porukka oli viimeksi kokoontunut.

Perjantaina vuorossa oli Markun rata Kivijärvellä. Radantekohaasteiden jälkeen Herra Sääherrakin oli suotuinen ja vilautti pariksi tunniksi jopa komeaa Tammikuun aurinkoa. Mikäs siinä oli auringonpaisteessa nakella Gordinissa isompia vaihteita pesään ja "katsella sivuikkunasta" minkälainen seuraava kurvi on. Markku oli saanut kehiteltyä sen verran kirraavia kurveja radalle, että täysin ei penkkavierailuiltakaan vältytty. Vähällä selvittiin, kun vain Tapio "Fast" Piittari taisi tarvita hinausapua, muut pääsivät niin sanotusti "samalla vauhdilla" hangesta pois. Penkkahalailuiden syyksi kuultiin kerrottavan jäätyneitä kaasuvaijereita sekä piikkirenkaiden huonohkoa pitoa :). Päivän näyttävimmät vedot suoritti Jere huippunopealla Evo 4:lla. Jere ajoi tiiminsä kanssa testiä huolella ja läppäri olikin huomattavia aikoja kiinni Mitsun moottorinohjauksessa. Hienointa antia olivat lähtöharjoitukset sekä radankierto "maximum" attackilla, silmä ei meinannut uskoa huimia mutkanopeuksia.

Välillä kävimme haukkaamassa välipalaa Markun tuvassa, josta suuret kiitokset Tarjalle maistuvista herkuista. Välipalan jälkeen kelpasi käydä vielä koittamassa joko kaasuvaijeri oli sulanut. Evo 4:sen hienon paukkeen soidessa vielä korvissa ja kaluston ollessa täysin ehjänä lähdimme hotellille syömään, jonka jälkeen osa porukasta suuntasi seuraamaan Arctic Lapland Rallia Rovaniemen Mäntyvaaraan.

Lauantaina vuorossa oli Kaitajärven rata, jota kaikki odottivat innolla, että minkälainen rata siellä tänä vuonna odottaakaan. Speksit olivat tällä kertaa noin 3km ja huippuhieno ajettava rata, jossa oli vain yksi hidas kurvi. Nautintoa toivat useat täyskaasulla ajettavat pitkät mutkat, mutta ettei homma olisi mennyt liian helpoksi niin sekaan oli tiputettu muutama kirraavakin kurvi, jotka pistivät kierros toisensa jälkeen miettimään, että kuinka kovaa uskallat ajaa kurvin läpi ilman ajautumista ulostulossa pöperölle ja sitä kautta kokea merkittävän vauhdin menetyksen. Lauantaiksi paikalle oli saapunut myös paljon muita kuskeja, kuten mm. pohjoisen nopea sprinttikuski Antti Holtinkoski vireällä Galantillaan. Antti myös testasi sekä Markun että Keinosen Juhan Galantteja antaen pojille vinkkejä mitä kehittää seuraavaksi.

Lauantaina jäällä menoamme oli ihmettelemässä kunniavieraamme, moottoriurheilufanaatikko Matthew Steadman Englannista, joka saapui Suomeen ja Ranualle Juha Keinosen kutsumana. Uutta Matthewille oli Suomi, kunnon talvikeli, jäärata ja 8 Gordinit, joten ihmeteltävää todella riitti. Matthewin ihmetellessä onko allamme oikeasti vettä myös Gordinin kyyti sai naamalle leveän hymyn. Jeren kohdatessa teknisiä ongelmia Evo 4:ssaan, Matthew pääsi kuitenkin liki vakiovireisen Evo 7:n kyytiin ja täten pääsi kokemaan myös Suomalaisen vetomiehen kyyditystä. Bensaa suonissa omaavan motorsporttimiehen mieltä vähän kaihersi, kun varsinainen tykki jäi kokematta, mutta melkoista kyyti kuulemma silti oli. Mainittakkoon tässä yhteydessä, että vaikka Matthewillä ei piinattuja Relluja olekkaan niin omasta tallista löytyy Lancia Integrale Evo 2 sekä Prodriven tekemä Subaru Impreza, jolla mies on kurvannut asfalttiralleja kotimaassaan. Matthew osoitti huumoritajunsa ja letkeän olemuksensa viikonlopun aikana. Omien sanojensa mukaan hän viihtyi hyvin meidän seurassa ja lupasi jatkossakin lähteä mukaan, ehkä jopa Lancian kera.

Lauantai-iltana ohjelmassa oli Sinisorsa Racing Teamin vuosikokous. Kokouksen anti oli todella hyvä ja olihan suurin osa jäsenistäkin paikalla. Kokouksen jälkeen nautimme koko porukalla maittavan riistakäristyksen sekä pidimme perinteiset iltajuhlallisuudet. Perinteiset palkinnot menivät tänä vuonna Roni Kalliokoskelle (kisameriiteistä jaettava Reino Wallius-palkinto) sekä Jukka Kätevälle (esimerkillisestä sekä sitkeästä toiminnasta jaettava palkinto). Kuten monena viime vuotena, myös tänä vuonna jaettiin Markun toimesta erittäin ainutlaatuiset käsin tehdyt Markku Kivijärvi-palkinnot. Onnelliset vastaanottajat olivat Heimo Herrala, Juha Keinonen, Niko Kalliokoski ja allekirjoittanut.

Kuten monesti ennenkin, olihan meillä tänäkin vuonna yllätyskortti takataskussa. Tällä kertaa yllätyskortin järjestäjät tulivat Etelä-Pohjanmaalta. Tästä vuodesta lähtien meillä on kuin onkin siis uusi kiertopalkinto jaossa. Palkinnon tulee saamaan vuoden/vkl:n/tai jonkun muun ajanjakson epäonnisin kuljettaja. Palkinnon taustalla on mollivoittoinen tarina (jolle kuitenkin naurettiin hetken päästä vääränä), jossa Asko Mansikka-Ahon kypärä joutui kokemaan kovia. Askon ollessa matkalla Ranualle Kalliokosken Mikan poppoon kanssa hän alkoi kuulemaan jotain ylimääräistä ääntä tankkaustauon jälkeen. Hetken asiaa ihmeteltyään Asko kysyi muilta matkustajilta kuulevatko he jotain kummallista ääntä. Seurue päätti pysähtyä ja jalkautua Sprintteristä ulos. Mitään normaalista poikkeavaa ei kuitenkaan heti näkynyt kunnes Mika kyykistyi maahan ja katsoi auton alle. Mikan sanoin "Oli pakko katsoa toisenkin kerran". Auton ja tien välissä oli nimittäin ajokypärä, joka oli "mukavasti" hioutunut päälaesta vähän tasaisemmaksi. Tarina oli niin uskomaton, että Tapio "Fast" Piittari sai loisto idean, jota ehdotti allekirjoittaneelle. Asia oli sillä selvä, varmistus Askolta ja uusi kiertopalkinto oli syntynyt.

Palkinnon ensimmäisen jakokerran vastaanottaja oli Elias Kalliokoski, joka oli muuten viikonlopun ylivoimaisesti nuorin kuljettaja. Elias kurvasi viikonloppuna monia kierroksia Gordinilla ja vauhti kiihtyi pikkuhiljaa. Lauantaina yhdessä nopeassa Kaitajärven kurvissa Vesa (isä) tuumasi, että "laita nelosta vaan"....noh tämä heitto ei kuitenkaan osoittautunut niin kovin hyväksi seuraavassa, vähän kirraavassa, kurvissa. Gordini ajautui pehmeälle, penkkaan ja lopulta kyljelleen hankeen. Onneksi vain Sorsa koki peltivaurioita ja ihmiset selvisivät pelkällä säikähdyksellä. Eliaskin oli jo varikolle tullessa yhtä hymyä eli eipä tästä pahempia traumoja tullut, pikemminkin tapahtuma taisi piirtyä jonnekkin syvälle selkäytimeen, joten tulevaisuudessa korjausliikkeet tulevatkin automaattisesti. Ehkä tässä on meidän Suomalaisten salaisuus moottoriurheilun saralla?! Mene ja tiedä, mutta tällä suorituksella pokattiin historian ensimmäisen kerran tämä kovan onnen palkinto.

Loppuilta menikin sitten viikonlopun tapahtumia puidessa ja Relluilla kovaa "ajettaessa".

Alla galleria viikonlopun tapahtumista. Klikkaamalla saat kuvat suuremmiksi.

Lopuksi onkin taas kiitosten aika. Sinisorsa Racing Team haluaa kiittää seuraavia henkilöitä ja tahoja: Markku ja Tarja Kivijärvi (järjestelyt + rata), Markku Hanhisuanto (rata), Club Renault de Finland (tuki ja yhteistyö), Kaitajärven muu poppoo (mm. makkarakojun myyjät) sekä kaikkia niitä, joita en huomannut mainita.

Lisäksi KIITOS myös kaikille osallistujille - te luotte tämän fiiliksen, jota tästäkin jutusta ja sen kuvista pääsee vähän aistimaan. Tämäkin on parasta paikan päällä eli ensi vuonna mukaan vaan!!

Teksti: Mikko Nieminen

Kuvat: Mikko Nieminen ja Pekka Peri