SINISORSA RACING TEAM

Kolme kaveria Ranuan jääratapäivillä

Syksyllä, kun etelässäkin lämpötila laskee miinuksen puolelle ja ensilumi on satanut jo kerran tai pari, niin silloin alkaa yleensä tuo kaivattu järvien jäiden odottelu. Täällä etelässä, järvet eivät yleensä ole vielä kovinkaan hyvin jäätyneet. Silloin se iskee tajuntaan, että Suomen pohjoisessa on jo riittävän hyvä jäätilanne (yleensä). Silloin alkaa mielessä pyöriä nuo Ranuan jääratapäivät. Soitellaan kavereiden kesken, että eiköhän taas lähdetä reissunpäälle ja alkaa tuo ajokuume nousta. Niin siinä kävi myös tänä syksynäkin (2017).

Ja tuumasta toimeen, Kuivannon tallissa oli jo pitkin kesää tehty parannuksia ja korjauksia ”Kasi-Relluihin”, jotta ne kestäisivät tuon jääratapäivien koitoksen. Välillä piti oikein käydä katsomassa, että mitähän uutta tai vanhaa oli taas keksitty ko. autoihin.

Vuoden loppupuolella soiteltiin myös ahkerasti toisillemme, että lähdetään Ranualle ja sovitaan miten matkasta selvittäisiin, ja otettiin yhteyttä myös Ranuan suuntaan onko majoituksessa vielä tilaa. Suuret kiitokset, Markulle! Taas oli kaikki järjestetty hyvin.

Vuoden vaihduttua oli autot taas kerran, pienten huoltojen ja korjauksien jälkeen ajokunnossa ja niitä piti koeajaa sekä säätää. Vielä tarkistukset ja viimehetken säädöt kohdalleen, niin matka kohti pohjoista voisi alkaa.

Matkaan meitä lähti siis Pekka, Heimo ja Pentti (”Pappakerho”) ja matkaan lähti myös toisella kalustolla Toni ja Juuso (nuoriso tiimi). Ajo-keli oli todella hyvä, mutta matkaa meillä oli yli 700 km suuntaansa eli aikaa oli puhella matkan aikana todella paljon sekä pitää kuski hereillä niin, että välillä oli kunnon "nauruhermossa" pitelemistä ja pitihän sitä myös tankata miehet ja vetoautokin.

Matkan aikana puhuttiin monista asioista, yksi jäi oikein minunkin mieleen hyvin. Heimo kertoi, että vanhana hyvänä aikana oli jääratoja todella paljon myös Etelä-Suomessa, melkein joka järvellä ja se oli hyvä asia, sillä silloin pääsi ”nuoret ajomiehet” kokeilemaan ajotaitojaan ns. turvallisessa ajotilanteessa jäällä. Ei tarvinnut enää liikenteen seassa sekoilla eikä olla vaarana muille tiellä liikkujille. Muistan itsekin ajan, jolloin Lahdessa oli jäätie Enonsaaren (Vesijärvi) ympäri ja ajoin myös itse siellä. Ajohan tapahtui aina omalla vastuulla, mutta jäätie oli aurattu ilmeisesti kaupungin toimesta, mökkiläisiä ajatellen.

Ja matka jatkui taas, kun äijät oli tankattu ruhtinaallisella aamiaisella. Pakkas säässä siis ajettiin koko matka. Pysähdyttiin vielä tankkaamaan vetoauto sekä miehet Pihtiputaalla sekä Pudasjärvellä. Viimein oltiin määrän päässä Hotelli Ilveslinnan vastaanotto tiskillä.

Kotiuduttuamme hotelliin söimme illallisen pitsan muodossa läheisessä ravitsemusliikkeessä ja sitten takaisin hotellille katsomaan ketä muita saapui samana päivänä hotellille. Illalla hotellin ”kantapöydässä” keskustelu oli vilkasta ja taisi siinä hieman ns. sora ja jääkin lentää. Ajoissa nukkumaan sillä huomenna se alkaa!

Koitti ensimmäinen ajopäivä, pakkasta päälle -20 astetta. Oli hieman hankalaa saada kalusto liikkeelle, mutta viimein se saatiin ja päästiin ensimmäiseen ajo paikkaan.

Kuten kuvastakin näkee, että pakkasta oli. Kaikkien autot kuitenkin saatiin käyntiin ja kaikki pääsivät ajamaan sekä istumaan kyydissä. Paikka missä olimme, oli hieno maalaistila ja käytössä oli kaksi rataa; jäärata ja toinen, joka oli jäädytetty maalle. Radoista oltiin montaa mieltä, mutta kaiken kaikkiaan jokainen pääsi ajamaan sekä päästämään ensimmäiset ajopaineet jäälle.

Näinkin voi käydä kuten kuvasta näkee, ”väistä sinä minua niin minä väistän sinua” vai miten se nyt menee. Aurinkoinen pakkaskeli oli kyllä hyvän ja hienon näköistä ja jos joku väittää, ettei jääradalla ole mukavaa, niin se on pötypuhetta.

Kerhon puheenjohtaja innostui myös kasirelluista ja oli hankkinut sellaisen itselleen. Ajokin alkoi näyttää hyvältä, kun kierroksia tuli lisää. Kyllä se niin on, että kun kasirellun saa niin ”papastakin” tulee taas pikkupoika ja niitähän me olemme.

Toisena ajopäivänä olimme myös ajoissa liikkeellä ja taas samat ongelmat eli saada kalusto liikkeelle, sillä pakkasta oli aamulla rapiat -25 astetta. Kalusto saatiin taas pienien ”taistelujen” saattelemana käyntiin ja siirryimme metsäiselle, jäädytetylle rallipätkälle.

Kiitokset kaikille mukana olleille ja erityiset kiitokset Markulle, että jaksoi taas järjestää meille tilat ja paikat missä pidimme hauskaa ja mukavia juttuhetkiä koneiden sekä autojen parissa. Ensivuotta odotellen, sillä rallivuosi alkaa Ranualta.

Teksti ja kuvat: Pentti Nieminen