Sinisorsat lennähtivät Akaaseen

Sinisorsa Racing Teamin kesäkauden aloitus tapahtui lauantaina 28.5 Akaan Daytona Circuit radalla. Kankareen Jarmo oli käynyt tutustumassa rataan aiemmin ja todennut sen hyvin kasirellulle sopivaksi. Jarmo myös hoiti käytännön järjestelyt nyt ajettuun ratapäivään. Radan puomit avautuivat hivenen ennen kello 10 ja ensimmäiset kuljetuskalustot kurvasivat varikolle samoin tein. Hetken päästä pari yhdistelmää Sinisorsineen kävi tekemässä radan vieressä ketunlenkin, mutta nopeasti löysivät sitten oikeaan paikkaan. Kalusto saatiin kätevästi purettua trailereista varikon asfaltoiduilla osuuksilla ja näistä oli liittymistiet radan lähtösuoralle.

Sinisorsia saatiin paikalle seitsemän yksilöä ja kuusi näistä oli Gordineja. Omalta osaltani ei valitettavati ollut Gordinia vielä tuoda paikalle, vaan osallistuin jokkiskäytöstä pelastetulla pelkistetyllä R8:lla, tuttavallisemmin Jokkismörköllä. Autojen ollessa valmiita radalle, piti Jarmo meille ajajakokouksen ja radan henkilökunta ohjeisti radan vaatimat pakolliset Stop-paikat ja radalta poistumisreitin varikolle. Rata oli myös käyty tarkastamassa edellisen päivän crosscart ajojen jäljiltä mahdollisen irtohiekan varata. Tämän jälkeen olikin rata vapaa ajoa varten. Yöllinen vesisade oli kastellut radan ja se oli vielä hivenen märkä ensimmäisten kierroksien aikana, mutta nopeasti autot ja aurinko kuivasivat ajouran ja lopulta koko radan. Märällä radalla vielä totuttelin radan muotoihin ja yllätyksekseni auto käyttäytyi odotustani paremmin. Odotin paljon suurempia luisuja, mutta pitoa tuntui olevan runsaasti.

 Ajoin 5-6 kierroksen vetoja ja päästin Mörkön välillä varikolle jäähdyttelemään jarrujaan. Näillä jäähdyttelytauoilla oli hyvä seurata todellisten tekijöiden touhua, kun Jarmo, Eero, Tapsa ja Heimo käskyttivät omia autojaan. Kyllä komiasti laulaa nuo laitteet! Samalla sai nautittua kioskista höyrymakkaraa, sämpylää ja virvokkeita. Minun ja Pentin kyyti oli sitten vähän leppoisampaa. Omassa autossani kyytiä antaa R8S-moottorin tilalle vaihdettu R9:n muokattu 1108ccm C1E moottori ja muutaman kuivalla ajetun vedon jälkeen alkoi jo toivoa lisää ruutia konehuoneeseen. Ajovuoron loppupuolella alkoi kyllä sitten kurveissa rengaskin valittamaan ihan kunnolla. Lieneekö tuo sitten nopein tapa edetä? Pentin auto oli isoilla vanteilla ja korkeilla renkailla, joten hän joutui sovittamaan ajamistaan niiden mukaan. Akaa Daytona Circuitin 1km pitkä rata korkeuseroineen ja shikaaneineen on kyllä kasirellulle hyvin soveltuva rata ajaa. Haastetta löytyy varmasti, kun oikeasti aletaan ajamaan kelloa vastaan ja linjat ja jarrupaikat hiotaan optimiksi. Tällä kertaa tyydyin kuitenkin enemmän hakemaan tuntumaa auton käytökseen, kuin hieromaan optimaalista ratakierrosta. Ei vielä ole ihan 100% luottoa ajokin jarruihin, että uskaltaisi aivan loppuun asti päästää ennen jarrulle menoa. Tämä onkin osa-alue, joka täytyy tarkastaa huolella läpi, ennenkuin alkaa enemmän hulluttelemaan. Heimo kyyditti omalla autollaan ainakin Heidiä, kunnes vaihtoivat sitten roolit ja Heidi siirtyikin ratin taakse ja Heimo apparin paikalle. Todistimmeko siis Sinisorsaklubiin Lady-osaston syntyä? Sinisorsat käyttäytyivät radalla erittäin mallikkaasti. Neljän tunnin ajovuoron aikana ajokit toimivat hienosti. Heimon auton akku tosin taisi hyytyä Heidin ajovuorolla, mutta nopeasti sillekin saatiin lisävirtaa ja auto takaisin varikolle. Viimeisellä ajokerralla ahnehdin shikaanin vasurin sen verran tiukasti, että merkkikeppi nappasi sivupeilin rikki. Osui kyllä aika hyvin linja apeksiin siinä. Jokkismörkö on kyllä kehityskelpoinen yksilö, mutta ei se mitään kauneuskilpailua tule lähiaikoina voittamaan. Vähitellen paikkoja parempaan malliin ja kyllä sinne takakonttiin täytyy löytää lisää löylyä. Ehkä tuolta varastokontista joku 1400ccm kone löytyy.

Kuvagalleria tapahtumasta alla, kuva isommaksi klikkaamalla.

Teksti: Jussi Korolainen

Kuvat: Jussi Korolainen ja Henrik Mäkinen